Dolcetto d` Asti
Lorenzo Cavallero

DOC
2011
0,75l
12,5%


Dolcetto on yksi yleisimmin juotuja viinejä Piemontessa; todellinen joka paikan ruokaviini. Se on usein Nebbiolon, ja Barberankin varjossa, mutta puolustaa kuitenkin paikkaansa hienosti, eikä häpeile omaa
 olemassaoloaan.
Dolcetto on runsassatoinen ja varhain kypsyvä lajike, eli viininviljelijöille kiitollinen rypäle. Dolcetto kääntyy suomeksi jotenkin, "pieni makeainen".

Makeus nimessä viittaa sitten ehkäpä rypäleen pirteään, ja suoraviivaiseen marjaisuuteen. Mutta tosiasiassa Dolcetot ovat usein kaukana makesta, saatika imelästä. Ne ovat lähes järjestäen erittäin hapokkaita, joskus hieman tanniinisia, kuivia ja saattaa olla myös aika maanläheisiä. Itse on tullut juotua Dolcettoja Italiassa melkeinpä enemmän kuin mitään muita viinejä. Alkon Dolcetoihin en ole vielä tutustunut, mutta voin vain suositella näitä viinejä!
Viinin väri on hieno: melko läpinäkyvää ja mustan puhuvaa rubiinin punaista.
Tuoksu on mielyttävä, ei mitenkään erityisen massiivinen, pientä marjan makeutta, karvasmantelia, multaa, maan tuoksua. kukkaisutta, hitunen tammea ja tupakan lehteä.
Ensimaku on raikas, todella erinomaisen pirteän hapokas, kuin hieman raaka rypäle olisi räjähtänyt kielelle.
Happojen vähitellen poistuttua, tulee tilalle lievästi kuivattavia tanniineita. Kirsikkanen/marjainen maku kääntyy maan läheiseksi.
Loppumaku on yllättävän pitkä ja todella maukas! Tämä on viini mistä on ns. helppo pitää. Joskus se voisi olla viinille melkein kuin haukkumasana, mutta ei tässä tapauksessa. Viinin mutkaton maistuvuus viehättää.
Viini ei ole ehkä enää Dolcetoksi niin raikas, ja eloisa (Tämä on jo 3 vuoden ikäinen, eikä Dolcetot tunnetusti säily kovin hyvin).
Mutta minua tämä ei haitannut, päin vastoin; toi viiniin vielä lisää särmää, kuin jonkin uuden ulottuvuuden jota en Dolcetossa tiennyt (muistanut) olevan.
Voi olla että tämä viini laulaa jo joutsenlauluaan, mutta minä kuuntelen sitä mielelläni, pidän sen melodiasta…
Olen maistellut Dolcettoja elämäni aikana melko paljon, ja tämä tuntuu olevan helposti top5 :ssä  minulla. Voi olla tietenkin että asiaan vaikuttaa, että 
Lorenzon viinitarhat ja maisemat niiden ympärillä ovat minulle kotoisen tuttuja, ja viini melkeinpä kuin jonkun kaverin tekemää, mene ja tiedä..
Parin viikon päästä olen taas noissa tutuissa maisemissa; jos Lorenzon tapaan, niin pitää ihan kädestä kiittää...En meinaan muistanut että viini oli näin hyvä…
90

Barbera d` Asti
Vincenzo Bossotti
DOCG
2011
13, 5%
0,75l

Jälleen viini Piemontesta. Ja tuttua tutummaltakin valmistajalta.
Opiskelu aikoina Torinon konservatoriossa, oli Barbera ehdottomia suosikeitani..
Ja sitä onkin tullut juotua Italiassa ollessani vähän liiankin paljon..

Väri on läpinäkyvä, vaaleanpunaiseen ja ruosteesen reunoiltaan taittuava, kirsikan punainen.
Tuoksu on sisäänpäinkääntynyt, jopa hieman tunkkainen,
sammalmainen, maamainen.. takana ehkä myös kukkaisuutta. Mielenkiintoinen tuoksu, mutta ei erityisen vahva.
Viinissä on erittäin täyteläinen ja melkein öljyinen suutuntuma. Jopa massiivinen Barberaksi.
Kielelle tulee vain kuin etäinen marjaisuuden aavistus. Tammisuutta viinissä on melko vähän. Mokkamainen kitkeryys, käristetyn pekonin ja maan maut sekä lievästi kuivattavat tanniinit hallitsevat täysin kokonaisuutta, ja jälkimakua. Jälkimaku onkin yllättävän pitkä, ja "umamia" paljon sisältävä. Lopussa on myös hieman kurkussa polttelevaa alkoholia. Ruokahalua herättävä viini...
Yllättävän vahvaa tykitystä Barberaksi. Puuttuu Barberalle ominaiset keveä hapot,
marjainen raikkaus ja tietty ilmaisun suoraviivaisuus. Mutta en sano että se on huono asia ollenkaan.
Tuntuu että viini flirttailee jo jollain tasolla Nebbiolon ja Barbarescon kanssa.
Ei siis viini klassisen Barberan ystäville (tai ainakaan minkä minä koen klassiseksi).
Bossotti tekee kyllä erikoisen rustikaalisia / vanhanaikaisia ja mielenkiintoisia viinejä, ei voi muuta sanoa.
Loistavaa parmesaanin, ja vahvojen juustojen kanssa.
90

"Terre di Chiesa"
Cisterna d`Asti
D.O.C
Vincenzo Bossotti
2010
0.75 l
13,0%



Hohenstaufen sukuinen Friedrich I, Italialaisten Federico Barbarossaksi, punaisen partansa takia nimeämä, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, esiintyy Italialaisissa legendoissa usein julmana ja peloittavana. Eikä ehkä aivan aiheetta: hän tuhosi lukuisilla valloitus retkillään Italiaan esim. Milanon ja Tortonan kaupungit lähes täysin maan tasalle.
Eräällä näistä retkistään, hän yritti saada Länsi Piemontessa sijaitsevaa Cisterna d´Asti nimistä pientä kaupunkia haltuunsa. Barbarossa oli jo vihdoin saavuttamassa, monien päivien pitkällisten taisteluiden jälkeen, kaupunkia ja sen portteja. Mutta yhtäkkiä, kesken kiivaimman ja kenties ratkaisevimman taistelun, hän, täysin yllättäen, pysäyttikin kaikki joukkonsa.
Tarinan mukaan, hän oli nähnyt shokeeraavan näyn: kaupungin muurin rinteillä runsaana ja korkeana kasvavat viini köynnökset olivat muuttuneet hänen silmiensä edessä, kaupunkia hurjasti puolustaviksi, verisiksi keihäiksi ja miekoiksi. Näystä pelästyneenä hän siis antoi joukoillensa nopean käskyn perääntyä. Ja näin kaupunki säästyi. Keisarilla oli kuitenkin jano ja hän poikkesi vielä ennen lähtöään juomaan kaupungin laidalla olevasta pienestä lähteestä. Tuo lähde pulppuaa edelleen ja on nimetty keisari Barbarossan mukaan.
Saksalainen legenda kertoo että Barbarossa nukkuu yhä Kyffhäuser vuoressa, Thüringenissä,  ritareidensa kanssa. Hänen punainen partansa on kasvanut kivisen pöydän läpi, jonka ääressä hän puoli avoimin silmin nukkuu. Ja kun vuorta jatkuvasti kiertävät korpit lakkaavat lentämästä, Barbarossa herää, ja palauttaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan muinaisen suuruuden takaisin.
Mutta siis asiaan, eli viiniin:)
Tämä kyseinen viini tulee siis juuri tuosta samasta kaupungista ja kenties juuri samasta rinteestä jossa keisari Barbarossa näki näkynsä keihäiksi ja miekoiksi muuttuneista viiniköynnöksistä.
Viinissä käytetty rypäle on Piemontessa harvinainen Croatina. Sitä käytetään usein sekoite rypäleenä esim. silloin tällöin Amaronessa.
Viinin väri on melko läpinäkyvän kirsikan punainen. Hieman reunoiltaan rusehtava.
Tuoksu on yllättävän vaisu. Hieman vaikea saada mitään irti. Vähän tammea ja mustaherukkaa.
Suuntuntuma on kevyehkö. Kielelle tulevat ensin marjan makeus, josta on kyllä vain aavistus jäljellä, ja heti perään hieman raakoja marjoja muistuttava kirpeys ja raikkaus. Viini onkin melko hapokas ja kuivattavan tanniininen. Ensimaun jälkeen maku profiili muuttuu merkittävästi. Pienen makeuden ja marjaisen raikkauden tilalle tulee, muut maut äkisti alleen peittävä, kitkeryys. Kuin Venäläisellä hyvin hyvin tummalla suklaalla kuorutettu, hapan ja vähäsokerinen marmelaadi konvehti, joka on tippunut mutaiseen maahan. Ja siihen sekaan vielä vähän tammea ja vielä pakastemustikoita. Melko erikoinen ja mielenkiintoinen, hyvin pitkään säilyvä maku.
On kyllä rustikaalinen viini, jossa ei turhia kulmia ole siloiteltu. Voin kuvitella että tällaisia viinejä on Piemontessa juotu satoja vuosia sitten.
Ei todellakaan ole aloittelijoille, tai uuden maailman viinien ystäville.
En ole oikein itsekkään varma mitä olen mieltä. Toimii varmasti ruokaviininä, mutta ei ole sinänsä mikään hedonistinen, nautinto viini.
Silti, varsinkin tuo pitkä loppumaku on yllättävän kompleksinen. Ja huomaan vähän ajan kuluttua pitäväni siitä.
Ajatuksia herättävä viini, ja mielenkiintoinen kuriositeetti Piemonten viini kartalla..
89

Lorenzo Cavallero
Barbera d´Asti
2011
DOCG
0,75 l
14,0%

Barbera, tuo Nebbiolon "vähäisempi serkku".
Juuriltaan syvästi Piemontelainen, usein turhaan aliarvioitu rypäle.
Tämäkin viini on Langhessa asuvan ystävän läheiseltä viini tilalta.

Yksi hienoimman värisistä viineistä mitä olen vähään aikaan nähnyt.
Burgundin punainen, viiniä liikuttaessa ametistin ja myös orvokin violettiin taittuva hypnotisoivan syvä väri.
Tuoksu ei kyllä seuraa intensiivistä väriä: mieto ja ei mitenkään erityisen inspiroiva. Lähinnä kevyttä karvas mantelista tammea, hitunen kirsikkaa.
Ensi maku on hieman makea mutta erittäin raikas. Kirsikkaa, soseutettua mansikkaa ja suklaata. Viini ei ole ollenkaan tanniininen, mutta suht hapokas ja keskimaussa kielen päälle hapot jää kevysti tanssahtelemaan. Tammi, marjat ja hapokkuus ovat mielestäni loistavassa tasapainossa.
Viinin keveydestä ja raikaudesta huolimatta jälkimaku on melko pitkä ja mielenkiintoinen, ja yllätti allekirjoittaneen täysin. En muistanut viinissä olleen tätä aspektia lainkaan:
pientä tumman suklaan kitkeryyttä, karvasmantelia ja tuota niin usein Langhen viineissä esiintyvää rasva-suola-paistettu pekoni umamia.
Yksinkertaisesti ilmaistuna erittäin maukas viini!
91+

"Vialunga"
Nebbiolo delle Langhe
Vincenzo Bossotti
2009
DOC
0,75 l
14,0%

Viini on Langhessa, Piemontessa asuvan ystäväni läheiseltä tilalta.
Vincenzo Bossotti valmistaa myös Barbera d´Astia ja harvinaista Cisterna d`Astia (joista tulee myös arvostelu).
Viinin väri on Nebbiololle tyypillisesti aika läpinakyvä, haalean punainen, rusehtava ja ruosteeseen vivahtava(viinillä on jo hieman ikää).

Tuoksu on hapankirsikkainen, nahkainen, maanläheinen, lievän tamminen, ja jonkin verran yrttinen. Myös hieman mantelinen. Maku on yllättävän "hapanimelä" ja maamainen; vaikeasti määriteltävää, käristetyn lihan ja pekonin rasvaisuutta ja suolaisuutta (Savory). Marjaisuus on hillittyä, maukasta, mutta ei makeaa. Viinin jopa raastavan voimakkaat tanniiinit ottavat komennon hyvin
nopeasti haltuun, ja jopa peittävät makuja agressiivisesti alleen, mutta toisaalta kannatellen rakennetta.
Viini on muhkea, erittäin ryhdikäs ja voimakas. 14 prosentin alkoholi ei tuntunut maussa ollenkaan.
Dekantoin osaa viinistä noin 5 tuntia, ja maku muuttui paljon. Tanniinit antoi hieman enemmän periksi hedelmälle, ja makeudelle.
Viini muuttui myös paljon tasapainoisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Ja piileviä makuja alkoi löytyä vielä lisää: Mustaherukkaa, ja myös juureksisia maan makuja.
Loisto viini, jota on tullut juotua vuosien aikana paljon.
Erityisen hyvä voimakkaitten pasta ruokien kanssa..
89

Vicarage Lane
 Marlborough
Sauvignon Blanc 2013
Uusi-Seelanti
0, 75  L
Alc. 12.5%

Ensiksi on myönnettävä että minulla on ollut todella suuria ennakkoluuloja uuden maailman viinejä kohtaan. Oma viini innostukseni alkoi Italiasta, Piemontesta, jossa aikoinaan opiskelin, jossa vietän paljon aikaa ja joka on edelleenkin viini alueista ehkä lähimpänä sydäntäni. Ja kiinostus on pysytellytkin pitkään, vain ja ainoastaan Euroopassa. (tiedän, nurkkakuntaista ja eurosentristä..).  Mutta taas viimeaikoina on kiinnostus herännyt, muutaman hyvän kokemuksen jälkeen,
tutkia että mitäs uuudella maailmalla onkaan tarjottavana. Mutta itse viiniin..

Väri on aika helakka, kellertävä, hieman vihertävään taipuva.
Kun pullon avasi, niin pelkästään pullon suusta pöllähti uskomattoman paljon raikasta herukkaa, tai siis paremminkin herukan lehtiä. Klassista Sauvignon Blancia: ruohoa, passionhedelmän kaikuja, vähän mausteita,  ja herukan lehtiä tiivistettynä ja murskattuna.
Todella kesäinen tuoksumaailma. Loppukesäisen raikas. Kypsyvät marjat ja viilenevät illat..
Maku seuraa tuoksua: erittäin kirpeä, raikas ja kuiva. Kuin passionhdelmä-ruoho-karvias-nokkos-limetti-mustaherukan lehti salaatti johon on lisätty hieman mausteita, neilikkaa, valkopippuria ja aivan pieni hitunen hunajaa..
Superraikas kesäviini!
90
George Taber niminen viini kriitikko vertasi legendaarisen ja Uuden-Seelannin viinikehitykselle tärkeän viinin - Cloudy Bayn - juomista  kuin kuuntelisi Glenn Gouldin soittavan Bachia.
Tämä viini saa olla tänään minulle "Köyhän miehen Cloudy Bay"
Ja nostan Uuden-Seelannin viini osaamiselle maljan,
Glenn Gouldia kuunnellessa!