Dolcetto d` Asti
Lorenzo Cavallero

DOC
2011
0,75l
12,5%


Dolcetto on yksi yleisimmin juotuja viinejä Piemontessa; todellinen joka paikan ruokaviini. Se on usein Nebbiolon, ja Barberankin varjossa, mutta puolustaa kuitenkin paikkaansa hienosti, eikä häpeile omaa
 olemassaoloaan.
Dolcetto on runsassatoinen ja varhain kypsyvä lajike, eli viininviljelijöille kiitollinen rypäle. Dolcetto kääntyy suomeksi jotenkin, "pieni makeainen".

Makeus nimessä viittaa sitten ehkäpä rypäleen pirteään, ja suoraviivaiseen marjaisuuteen. Mutta tosiasiassa Dolcetot ovat usein kaukana makesta, saatika imelästä. Ne ovat lähes järjestäen erittäin hapokkaita, joskus hieman tanniinisia, kuivia ja saattaa olla myös aika maanläheisiä. Itse on tullut juotua Dolcettoja Italiassa melkeinpä enemmän kuin mitään muita viinejä. Alkon Dolcetoihin en ole vielä tutustunut, mutta voin vain suositella näitä viinejä!
Viinin väri on hieno: melko läpinäkyvää ja mustan puhuvaa rubiinin punaista.
Tuoksu on mielyttävä, ei mitenkään erityisen massiivinen, pientä marjan makeutta, karvasmantelia, multaa, maan tuoksua. kukkaisutta, hitunen tammea ja tupakan lehteä.
Ensimaku on raikas, todella erinomaisen pirteän hapokas, kuin hieman raaka rypäle olisi räjähtänyt kielelle.
Happojen vähitellen poistuttua, tulee tilalle lievästi kuivattavia tanniineita. Kirsikkanen/marjainen maku kääntyy maan läheiseksi.
Loppumaku on yllättävän pitkä ja todella maukas! Tämä on viini mistä on ns. helppo pitää. Joskus se voisi olla viinille melkein kuin haukkumasana, mutta ei tässä tapauksessa. Viinin mutkaton maistuvuus viehättää.
Viini ei ole ehkä enää Dolcetoksi niin raikas, ja eloisa (Tämä on jo 3 vuoden ikäinen, eikä Dolcetot tunnetusti säily kovin hyvin).
Mutta minua tämä ei haitannut, päin vastoin; toi viiniin vielä lisää särmää, kuin jonkin uuden ulottuvuuden jota en Dolcetossa tiennyt (muistanut) olevan.
Voi olla että tämä viini laulaa jo joutsenlauluaan, mutta minä kuuntelen sitä mielelläni, pidän sen melodiasta…
Olen maistellut Dolcettoja elämäni aikana melko paljon, ja tämä tuntuu olevan helposti top5 :ssä  minulla. Voi olla tietenkin että asiaan vaikuttaa, että 
Lorenzon viinitarhat ja maisemat niiden ympärillä ovat minulle kotoisen tuttuja, ja viini melkeinpä kuin jonkun kaverin tekemää, mene ja tiedä..
Parin viikon päästä olen taas noissa tutuissa maisemissa; jos Lorenzon tapaan, niin pitää ihan kädestä kiittää...En meinaan muistanut että viini oli näin hyvä…
90