"Terre di Chiesa"
Cisterna d`Asti
D.O.C
Vincenzo Bossotti
2010
0.75 l
13,0%



Hohenstaufen sukuinen Friedrich I, Italialaisten Federico Barbarossaksi, punaisen partansa takia nimeämä, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, esiintyy Italialaisissa legendoissa usein julmana ja peloittavana. Eikä ehkä aivan aiheetta: hän tuhosi lukuisilla valloitus retkillään Italiaan esim. Milanon ja Tortonan kaupungit lähes täysin maan tasalle.
Eräällä näistä retkistään, hän yritti saada Länsi Piemontessa sijaitsevaa Cisterna d´Asti nimistä pientä kaupunkia haltuunsa. Barbarossa oli jo vihdoin saavuttamassa, monien päivien pitkällisten taisteluiden jälkeen, kaupunkia ja sen portteja. Mutta yhtäkkiä, kesken kiivaimman ja kenties ratkaisevimman taistelun, hän, täysin yllättäen, pysäyttikin kaikki joukkonsa.
Tarinan mukaan, hän oli nähnyt shokeeraavan näyn: kaupungin muurin rinteillä runsaana ja korkeana kasvavat viini köynnökset olivat muuttuneet hänen silmiensä edessä, kaupunkia hurjasti puolustaviksi, verisiksi keihäiksi ja miekoiksi. Näystä pelästyneenä hän siis antoi joukoillensa nopean käskyn perääntyä. Ja näin kaupunki säästyi. Keisarilla oli kuitenkin jano ja hän poikkesi vielä ennen lähtöään juomaan kaupungin laidalla olevasta pienestä lähteestä. Tuo lähde pulppuaa edelleen ja on nimetty keisari Barbarossan mukaan.
Saksalainen legenda kertoo että Barbarossa nukkuu yhä Kyffhäuser vuoressa, Thüringenissä,  ritareidensa kanssa. Hänen punainen partansa on kasvanut kivisen pöydän läpi, jonka ääressä hän puoli avoimin silmin nukkuu. Ja kun vuorta jatkuvasti kiertävät korpit lakkaavat lentämästä, Barbarossa herää, ja palauttaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan muinaisen suuruuden takaisin.
Mutta siis asiaan, eli viiniin:)
Tämä kyseinen viini tulee siis juuri tuosta samasta kaupungista ja kenties juuri samasta rinteestä jossa keisari Barbarossa näki näkynsä keihäiksi ja miekoiksi muuttuneista viiniköynnöksistä.
Viinissä käytetty rypäle on Piemontessa harvinainen Croatina. Sitä käytetään usein sekoite rypäleenä esim. silloin tällöin Amaronessa.
Viinin väri on melko läpinäkyvän kirsikan punainen. Hieman reunoiltaan rusehtava.
Tuoksu on yllättävän vaisu. Hieman vaikea saada mitään irti. Vähän tammea ja mustaherukkaa.
Suuntuntuma on kevyehkö. Kielelle tulevat ensin marjan makeus, josta on kyllä vain aavistus jäljellä, ja heti perään hieman raakoja marjoja muistuttava kirpeys ja raikkaus. Viini onkin melko hapokas ja kuivattavan tanniininen. Ensimaun jälkeen maku profiili muuttuu merkittävästi. Pienen makeuden ja marjaisen raikkauden tilalle tulee, muut maut äkisti alleen peittävä, kitkeryys. Kuin Venäläisellä hyvin hyvin tummalla suklaalla kuorutettu, hapan ja vähäsokerinen marmelaadi konvehti, joka on tippunut mutaiseen maahan. Ja siihen sekaan vielä vähän tammea ja vielä pakastemustikoita. Melko erikoinen ja mielenkiintoinen, hyvin pitkään säilyvä maku.
On kyllä rustikaalinen viini, jossa ei turhia kulmia ole siloiteltu. Voin kuvitella että tällaisia viinejä on Piemontessa juotu satoja vuosia sitten.
Ei todellakaan ole aloittelijoille, tai uuden maailman viinien ystäville.
En ole oikein itsekkään varma mitä olen mieltä. Toimii varmasti ruokaviininä, mutta ei ole sinänsä mikään hedonistinen, nautinto viini.
Silti, varsinkin tuo pitkä loppumaku on yllättävän kompleksinen. Ja huomaan vähän ajan kuluttua pitäväni siitä.
Ajatuksia herättävä viini, ja mielenkiintoinen kuriositeetti Piemonten viini kartalla..
89